Kevät keikkuen tulevi, sanotaan. Mutta juuri nyt tuntuu siltä, että kevät kävi vain kääntymässä, kesä on parhaimmillaan ja uusi lukuvuosi odottaa jo nurkan takana.

Suurimmalla osalla opettajista on nyt takana viikon verran lomailua. Moni on huokaissut helpotuksesta, nauttinut levosta ja yrittänyt saada kuormitusta laskemaan. Liian moni opettaja sanoo, että varsinainen loma alkaa vasta juhannuksen tienoilla, koska tuolloin lukuvuoden tuoma uupumus alkaa väistymään. 

Elokuussa kaikki tapahtuu jälleen nopeasti: vesopäivät ennen oppilaiden saapumista ovat täynnä asiaa, muistettavaa ja suunniteltavaa. Kalenteri täyttyy, wilma laulaa ja arki on jälleen muutoksia täynnä. Siinä aika nopeasti kesän leppoisa olotila ja ajatukset rauhallisesta töihin paluusta karisevat nopeasti. Eräs kollega sanoi kerran olevansa hiukan kateellinen puolisolleen, joka loman jälkeen palasi töihin hissukseen. Jutusteli pitkään lomakuulumisia työtovereiden kanssa, luki rauhassa sähköposteja ja suunnitteli useamman päivän ajan syksyn kalenteriaan. 

Samainen kollega kuvasi omaa lomalta paluutaan päinvastoin:

“Se on kuin ajaisi autolla kovaa vauhtia päin seinää! Yhtä rytinää ja räiskettä.”

Uusi lukuvuosi tulee kuitenkin nopeammin kuin huomaammekaan – mitä jos valmistautuisimme siihen yhdessä?

Mentorointi ei tuo kenellekään lisää tunteja kalenteriin, aikuisresurssia luokkaan tai vähennä päivittäisen vuorovaikutuksen määrää. Mutta se voi kuitenkin tuoda lisää näkökulmia, tukea ja tunnetta siitä, että kaikkea ei tarvitse ratkaista yksin. 

Kun nyt keväällä mentorointiin osallistuneilta kysyttiin mentoroinnin hyödyllisimmistä asioista, vastauksissa korostuivat vertaistuen merkitys, kollegoilta saadut uudet näkökulmat sekä mahdollisuus pysähtyä säännöllisesti keskustelemaan työstä yhdessä. Monelle mentorointitapaaminen oli kalenterissa se hetki, joka oli aidosti varattu jakamiselle, kuuntelemiselle ja yhteiselle pohdinnalle. 

Mentoroinnin arvo ei näy vain yksittäisen osallistujan kokemuksessa. Parhaimmillaan se vahvistaa koko työyhteisöä. Kun ajatuksia, oivalluksia ja hyviä käytäntöjä jaetaan yhdessä, tieto ei jää yhden ihmisen varaan. Samalla vahvistuu tunne siitä, että työyhteisössä saa kysyä, pohtia ja oppia yhdessä. 

Ehkä syksyn ja tulevan lukuvuoden  tärkein valmistelu ei olekaan uusi toimintasuunnitelma tai projekti.  

Ehkä se on sen varmistaminen, että jokaisella on joku, jonka kanssa ajatella ääneen 💚.