Kaikkeen ei voi varautua. Onneksi ei tarvitsekaan.

Eräänä maanantaiaamuna jouduin (pääsinkö?) olosuhteiden pakosta ja hyvin lyhyellä varoitusajalla sijaistamaan poissa olevaa espanjan kielen opettajaa.

Kivaa vaihtelua ja uuden äärellä olemista, toki!

Mutta… enhän minä ole opiskellut espanjaa edes yhden oppitunnin vertaa.

Työvuosia ja kokemusta on kuitenkin sen verran takana, että päätin ottaa tilanteen haasteena ja mahdollisuutena. Sain vielä hyvät ohjeet tunnin sisällöstä, joten eiköhän tästä selvitä.

Nykyään opeoppaat ja opetusmateriaalit löytyvät pitkälti erilaisilta verkkoalustoilta. Niin tälläkin kertaa.

Mutta… käytössäni oleva tietokone päätti tehdä isomman päivityksen. Kesto noin 10 minuuttia.

Eipä siinä mitään. Aloitetaan sanakokeella, jonka opettaja oli toivonut pidettäväksi.

Sanakokeen jälkeen olisi tarkoitus tutustua uuteen kielioppiasiaan.

Mutta… päivityksen jälkeen kone ei enää yhdistänyt verkkoon lainkaan. Hain uuden koneen, odotin sen päivityksen ja totesin, ettei verkkoa löydy vieläkään.

Tässä vaiheessa voisi ehkä jo vähän huokaista.

Samaan aikaan pitäisi kuitenkin pitää oppitunti.

Niinpä ohjasin oppilaat lukemaan aikaisempia kirjan kappaleita. Tarkoituksena oli harjoitella ääntämistä, sujuvaa espanjan kielen lukemista ja sanaston kertaamista. Lukutapoja piti vaihdella ja omaa ääntä muuttaa eri tavoin.

Tämäpä olikin oppilaista niin hauskaa, että aika kului ihan hujauksessa!

Lopulta unohdin tietokoneet ja digimateriaalit. Etsin yhden tyhjän oppikirjan ja ryhdyimme yhdessä tekemään kirjan tehtäviä. Harjoittelimme muun muassa sanaston käyttöä.

Ja kas kummaa, tunti oli pian ohi.

Mitä tästä sitten opin?

Ainakin sen, että itsensä haastaminen ja uusiin tilanteisiin heittäytyminen kannattaa! Silloinkin, kun tuntuu, että mikään ei onnistu.

Kaikkea ei voi ennakoida. Kaikki ei mene suunnitelmien mukaan, eikä aina tarvitsekaan. Joskus on vain luovuttava alkuperäisestä suunnitelmasta, katsottava, mitä on käytettävissä, ja kokeiltava jotain muuta.

Lopputuloksena oli nimittäin aikamoinen “voittajafiilis”.

Vaikka tunti ei mennytkään niin kuin alunperin piti, selvisin kuitenkin tilanteesta kunnialla. Soveltaen, stressaamatta ja vähän itselleni naureskellen.

Tämä on myös mielestäni tällä hetkellä aikamoisen tarpeellinen työelämän taito: kyky luottaa siihen, että kaikkea ei tarvitse osata etukäteen. 

Ja ehkä seuraavalla kerralla espanjan sijaisuuden tullessa eteen tiedän jo vähän paremmin, mihin kaikkeen pystyn. 😊